Alastaro 21-22.5.2011
Tänä vuonna Legends-kausi pyörähti käyntiin Alastaron Moottoriradalta 21-22.5. Viime vuoteen nähden oli tälle kaudelle vaihtunut rengasmerkki BF Goodrichista Federaliksi. Rengaskoko ja pito-ominaisuudet olivat kuitenkin kutakuinkin ennallaan. Muuten säännöt olivat pysyneet samoina.
Tavoitteenamme kauteen lähdettäessä oli luonnollisesti jatkaa kahden mestaruuden putkea, joskin tiedossa oli, että tänä vuonna kilpailu tulisi olemaan todella tiukkaa.
Ennen ensimmäistä kisaa ajoimme jonkun verran testejä Alastarossa ja Ahvenistolla ja niiden perusteella erilaisen renkaan myötä auto vaati pieniä säätömuutoksia edelliskauteen verrattuna, ei kuitenkaan järin suuria. Lisäksi rengas näytti pitävän sitä paremmin mitä kuluneemmaksi se kävi.
Ensimmäisessä kisassa ennen aika-ajoa puheenaiheeksi nousi uusi rengassääntö, kun sarjaan paluun tehnyt Pasi Matintupa tiimeineen oli keksinyt, että renkaan ulkoreuna pitää kuluttaa aivan sileäksi. Säännöissä kun on mainittu renkaan suhteen, että kulutuspintamerkintä ei saa olla kulunut tasaiseksi, mutta muilta kohdilta kulumisesta ei ole mainittu mitään. Kulutuspintamerkki sijaitsee noin kolmanneksen renkaan leveydestä ulkoreunasta sisäänpäin ja niinpä merkistä ulospäin rengas voi olla aivan ”slicksi”. No ei muuta kuin rälläkkään karhea laikka kiinni, auton perä ilmaan ja kumia kuluttamaan... Tähän rumbaan lähti mukaan muutama kuski ja kaikki he löytyivät aika-ajon kärkipäästä. Itse en aivan onnistunut aika-ajossa parhaalla mahdollisella tavalla sijoitukseni ollen neljäs.
Kauden ensimmäinen kisa lähti mukavasti käyntiin ja pian meitä erottui kolmen nippu kärjessä: Matintupa, Marko Mankonen ja minä. Muutamaan kertaan vaihtelimme paikkoja, mutta yrittäessäni kärkeen ei ohitukseni aivan onnistunut ja Matintupa sai kurottua pienen raon johtopaikalla. Mankosen kanssa taisteltiin toisesta sijasta viimeisellä kierroksella ja viimeisessä mutkassa pienen osuman siivittämänä Mankonen pääsi livahtamaan toiseksi ja itse ajoin ruutulipulle kolmantena.
Toinen kisalähtö oli kutakuinkin toisinto edellisestä alun osalta. Puolenvälin nurkilla Mankonen sai tällä kertaa pienen hajuraon aikaiseksi ja Matintupa vaikutti kolmikkomme hitaimmalta tässä lähdössä. Yrittäessäni ohittaa häntä, osuimme hieman toisiimme sillä seurauksella, että ajauduin hiekalle ja Matintuvalta hajosi rengas. Itse pääsin jatkamaan ja jahtaamaan Mankosta, mutta jo seuraavalla kierroksella tiukasta ”Las Palmasin” mutkasta kiihdytettäessä perästä hajosi jotain ja autosta tuli yksivetoinen. Perästä olivat ”spoorit” hajonneet toisen vetoakselin puolelta ja enää oikea takarengas veti. Autolla oli mahdoton ajaa kovaa ja niinpä sijoitukseni valui kahdenkymmenen huonommalle puolelle. Ei mikään nappistartti kauteen.
Ahvenisto 11-12.6
Ahveniston aika-ajot sujuivat aivan nappiin ja kellotin pohja-ajan melkein puolen sekunnin erolla seuraaviin. Kisassa lähtö onnistui myös aivan nappiin ja jo ensimmäisen mutkan jälkeen eroa oli sen verran, että loppukisan saattoi vain ajella rauhassa ja pitää rako takana tuleviin sopivana. Kauden avausvoitto oli tosiasia!!
Toisesta lähdöstä ei tullut aivan yhtä helppoa, sillä lähtöruutuni oli neljäs. Sain hyvän lähdön ja jo ensimmäisen kierroksen puolessa välissä olin toisena aivan Mankosen kannassa. Lähtö kuitenkin keskeytettiin ensimmäisellä kierroksella sattuneen ison kolarin takia. Uusintalähtö ei onnistunut ihan yhtä hyvin osaltani ja ensimmäisellä kierroksella olin sijalla viisi. Lähdön keskeytyksen takia kisamittaakin oli lyhennetty kahdella kierroksella, joten kärkeen olisi kiire. Toiseksi viimeisellä kierroksella onnistuin nousemaan Ahveniston ”suolenkin” ensimmäisessä Taru Rinteen mukaan nimetyssä ”Tarun mutkassa” Matintuvan ohitse. Viimeisen kierroksen alkaessa suoranpään jarrutuksessa tulikin sitten aika kova ”töötti” takapuskuriin ja pyörähdin rengasvalliin. Ensin meinasin mennä etukulma edellä renkaisiin, mutta kun tajusin osuman olevan väistämätön, sain auton käännettyä menemään perä edellä ja samalla löin pientä vaihdetta silmään. Perä edellä renkaisiin ja sieltä pomppu takaisin radalle ja ei muuta kuin kaasua. Sijoituksia en menettänyt onneksi kuin pari ja maaliin ajoin kolmantena. Varman voiton menetys tietysti harmitti! Onneksi sentään perääni ajanut Matintupa jäi yhdeksänneksi.
Jurva 9.7
Perinteiset Legends-Festivaalit ajettiin tänä vuonna kauden päätöksen sijaan jo keskellä kautta. Yhden päivän aikana ajettiin aika-ajot ja kaksi kisalähtöä. Tasaisessa aika-ajossa sijoituin toiseksi sarjan ulkopuolisen kilpailijan Pekka Lehtolan jälkeen. Kisaan sain hyvän startin, mutten kuitenkaan päässyt aivan kärkeen. Sitten alkoikin aikamoinen peippailu Lehtolan toimesta, jonka vauhti ei kisassa tuntunut enää riittävän. Jokaisessa mutkassa aivan sisälinjaa peittäen ohitusyritykset. Muutaman kerran joku muu pääsi käväisemään kärjessä, mutta aina Lehtola pääsi hyökkäämään takaisin keulaan. Jurvan pitkällä takasuoralla kun on helppo päästä imusta ohi, jollei edellä ajava aja aivan hirveätä peittolinjaa. Pari kierrosta ennen maalia Mankonen ja Lehtola pääsivät hieman karkuun, mutta sain ajettua heidät kuitenkin kiinni. Lehtolasta pääsin kuin pääsinkin vihdoinkin ohi ja Lehtola jäi epäonnistuneen ohitusyrityksensä ansiosta pienen matkan päähän. Viimeisellä kierroksella radan keskivaiheilla olevassa mutkassa sain jallitettua Mankosen ajamaan peittolinjaa ja itse sain haettua seuraavalle suoralle hyvän vauhdin normaalia ajolinjaa pitkin. Suoralle kiihdytettäessä pääsin nousemaan rinnalle ja ohitse voittoon!
Toisen lähdön lähtöjärjestys olikin sitten jotain ihan muuta kuin mihin yleensä on totuttu. Ensimmäisessä lähdössä kun kärjessä vain peippailtiin eikä saatu yhtään kunnon kierrosaikaa ajettua oli sen myötä lähtöruutuni vasta kuudestoista! Toisen lähdön lähtöjärjestys kun määräytyy ensimmäisessä lähdössä ajettujen nopeimpien kierrosaikojen mukaan. Legendsillä on onneksi vauhdin ollessa kohdallaan helppo ohittaa ja kisan 17 minuutin aikana olisi mahdollisuudet nousta hyvinkin ylöspäin. Alku sujuikin oikein hyvin ja sain poimittua kilpailijoita yhden kerrallaan. Puolenvälin paikkeilla olin jo nousemassa radan keskivaiheen mutkassa Lehtolan ohitse kärkeen, mutta ohitukseni ei aivan onnistunut. Lehtola jäi ulkopuolelleni roikkumaan omalle ajolinjalleen ja totesin, että ohitus ei tule onnistumaan. Niinpä annoin Pekalle parin auton leveyden verran tilaa omalle puolelleen, mutta yllätykseni oli suuri kun hän käänsikin suoraan minua kylkeen. Poistuin samantein kanervikkoon ja kisani jäi siihen. Takanani siinä tilanteessa ajaneet kaksi kuljettajaa kertoivat tilanteen näyttäneen takaakin päin todella törkeältä, mutta kilpailun johto ei tilannetta kuitenkaan nähnyt...
Jurvan jälkeen plakkarissani oli kaksi voittoa, kaksi kolmatta sijaa, yksi todella heikko sija ja keskeytys. Kaksi huonointa lähtöä saa jättää kauden loppupisteistä pois, joten loppukaudella ei enää huonoja lähtöjä saisi tulla.
Ihan näin ei pitänyt kisan päättyä...
Seinäjoki 23-24.7
Seinäjoen katuradalla ajettiin tänä vuonna kolme kilpailulähtöä. Aika-ajossa oli autossamme pieni ongelma ohjauksen kanssa, mutta pystyin siitä huolimatta ajamaan toiseen lähtöruutuun. Ensimmäisen kisalähdön koittaessa oli rata täysin märkä ja vuorossa olisi ensimmäinen kerta tämänvuotisilla renkailla sateella. Rengaspainetta arvoimme pitkään, kun renkaasta ei mitään kokemuksia sateella ollut. Alkuun homma tuntui menneen nappiin, kun olin selvästi porukan nopein. Kärkeen pääsin toisella kierroksella ja sain jo tehtyä rakoa takana tuleviin melko lailla. Kolme viimeistä kierrosta olivatkin sitten tuskaa pidon heikettyä ilmeisesti väärien rengaspaineiden takia. Viimeisellä kierroksella Mankonen pääsi livahtamaan keulaan ja yritin seuraavassa mutkassa takaisin. Osuimme hieman yhteenkin, mutta onneksi pääsimme molemmat maaliin saakka, kannaltani vain väärässä järjestyksessä. No, ei toinenkaan sija huono ole, mutta voiton lipuminen sivu suun viimeisellä kierroksella tietysti harmitti.
Toiseen lähtöön koko kärkiporukka joutuikin sitten lähtemään sijoilta kahdenkymmenen tietämiltä kun ensimmäisestä A-finaalista karsiutuneet kuskit ajoivat oman B-finaalinsa kuivalla kelillä. Sääntö lähtöjärjestyksen suhteen oli täysin alytön ja keliolosuhteista riippumatta A- tai B-finaalissa ajettu nopein kierrosaika määräsi lähtöjärjestyksen toiseen lähtöön. Kilpailun johdolle koitettiin usean kilpailijan toimesta perustella turvallisuusnäkökulmalla lähtöjärjestyksen muuttamista ”oikeudenmukaisemmaksi”, mutta näin ei tehty. Sain ihan hyvän lähdön kisaan ja parin kierroksen jälkeen olin suurinpiirtein kymmenennen sijan nurkilla. Edessäni ollutta reilusti hitaampaa autoa ohittaessani jouduin radan viimeisessä mutkassa hidastamaan todella reilusti etten olisi ajanut häntä perään. Suoralla sitten ohitse, mutta jarrutuksessa taas kolisi takapuskurissani ja edellisestä mutkasta hyvän vauhdin saanut Johan Ahokas täräytti minut pihalle. Jälkikäteen Ahokas kertoi jarrujensa hävinneen. Pääsimme jatkamaan matkaa pyörähdyksen jälkeen kymmenkunta sijaa menettäneenä. Matkani katkesi kuitenkin seuraavalla kierroksella kun takarunko oli osuman seurauksena vääntynyt ja pakoputki hinkasi takarenkaan puhki. Mestaruustaistelu oli osaltani käytännössä pelattu...
Kolmanteen lähtöön lähdin toisesta ruudusta ja ampaisin heti ensimmäisessä mutkassa kärkeen. Sillä sijalla ajoin koko kisan maaliin asti, mutta voittoa ei kuitenkaan kisasta tullut. Olin yhdellä kierroksella osunut takasuoran shikaanin keppiin ja siitä seurasi 3 sekunnin aikarangaistus, joka pudotti minut toiseksi.
Kemora 6-7.8
Kemoralla tulikin sitten sadetta niskaan perjantain harjoituspäivänä ja lauantain kisapäivänä oikein urakalla. Se tuntui kuitenkin sopivan meille ja aika-ajosta irtosi paalupaikka. Seinäjoen sadekelikisasta viisastuneina nyt oli rengaspaineetkin kohdallaan kisassa ja otin todella ylivoimaisen voiton ilman että kukaan muu pääsi käymään kärjessä.
Sunnuntaina rata oli kuivunut ja jostain syystä aivan ei kärkeen asti vauhtimme silloin riittänyt. Mutkaosuudella auto tuntui toimivan hyvin, mutta suoralla ei kyyti aivan riittänyt. Tasaisessa kisassa olin viimeisellä kierroksella tippunut aina viidenneksi asti, mutta vikassa mutkassa koitin pienen tönäisyn avittamana nostaa sijoitustani neljänneksi siinä onnistuenkin. Kilpailun johto ei hommasta kuitenkaan ollut riemuissaan ja siitähän mätkähti viidentoista sekunnin aikarangaistus ja putosin sijalle 13. Aiemmin kaudella vastaavista tempuista oli tullut korkeintaan varoitus, mutta nyt näytti linja muuttuneen. Sinällään kauden lopputuloksen kannalta merkityksetöntä jo liian monen huonon tuloksen takia.
Kemoran kolmannessa lähdössä ajoin jälleen maaliin neljäntenä, mutta pääsin kipuamaan palkintopallille, kun toiseksi sijoittunut Mankonen sai aikarangaistuksen keltaisella lipulla ohittamisesta.
Kauden viimeiseen kisaviikonloppuun lähdettäessä ei valitettavasti enää ole edes teoreettisia mahdollisuuksia jatkaa mestaruusputkea ja mitalin saaminenkin tasaisessa sarjassa on työn takana. Yritetään kuitenkin pokata voitot kotiin 10.9 Ahveniston viimeisistä lähdöistä ja saada mukava päätös tällekin kaudelle. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta! Mutta ensi vuonna yritetään taas!!!
Ahvenisto 9-10.9
Kauden kaksi viimeistä lähtöä ajettiin suosikkiradallani Ahvenistolla. Mestaruusmahdollisuuksien karkaamisen myötä tavoitteena oli yksittäisten finaalien voitot.
Perjantaina ajettiin harjoitusajot sadesäässä ja jostain syystä Kemoran ylivoimainen sadevauhtini ei saanut jatkoa Ahvenistolla. Täysin samat säädöt, mutta silti kolmen kärkeen ajaminen oli vaikeata ja auto tuntui todella liukkaalta. Poikkeuksellisesti jo perjantai-iltana ajettuun aika-ajoon mennessä rata onneksi kuivui kokonaan. Ensimmäisellä aikakierroksella en aivan täysin onnistunut ja seuraaavalla kierroksella alkoikin sitten tihuttaa vettä, joten tulokseksi tuli vasta kuudes sija.
Ensimmäinen kilpailulähtö ajettiin lauantaiaamuna ja siihen otin ehkä yhden kaikkien aikojen parhaan lähtöni. Oli kyse varmasti vain sadas- ellei tuhannesosista, ettei lähtöni ollut jo vilpin puolella. Ampaisin raketin lailla matkaan ja muut tuntuivat seisovan paikallaan kun iskin jo kolmosta pesään. Olisin päässyt melko helposti kärkeenkin, mutta kun en ollut ihan varma liikahdinko jo ennen punaisten valojen sammumista vaiko vasta niiden juuri sammuessa, pitäydyin kolmannella sijalla avausmutkassa. Ajattelin, että näyttäisi liian härskiltä, jos kutosruudusta nousee kärkeen. Pari kierrosta ajelin kolmantena ja kyttäsin päälippupisteen merkkejä, mutta vilppilähtörangaistusta ei tullut. Helpotuksen huokauksen jälkeen aloin keskittymään ohittamiseen ja nopeasti nousinkin toiseksi. Kumpula oli karannut pienoisen matkan päähän, mutta sain ajettua hänetkin kiinni. Siinä tuoksinassa tuli parannettua legendsien rataennätystäkin melkein puolella sekunnilla!! Juuri kun sain Kumpulan kiinni, tuli radalle safety car. Sen perässä ajettiin pari kierrosta ja kun kisa jatkui, katsoin että kisa-aikaa oli jäljellä vielä n. 2 minuuttia, joten ehtisimme ajaa vielä kaksi kierrosta ennen maalia. Jälkimmäisellä kierroksella varikon ylämäen mutkassa tuikkasin Kumpulan rinnalle ja ohi ja lopun kierroksen huolehdin, ettei hän pääse kuittaamaan takaisin. Ruutulipulla sitten tuuletukset, jotka osoittutuivat hetkän päästä turhiksi. Lähtiessämme viimeiselle kierrokselle oli kellossa jäljellä aikaa n. 15sekuntia. Homman pitäisi mennä niin, että kun aika menee nollaan, päättyy kilpailu kun johdossa oleva auto seuraavan kerran ylittää maaliviivan. Kilpailun järjestäjä teki kuitenkin "pienen" mokan ja alkoi liputtamaan kilpailijoita maaliin heti kun kello meni nollaan. Tällöin 7 ensimmäistä autoa oli ehtinyt aloittaa viimeisen kierroksensa ja kahdeksantena ollut auto liputettiin ensimmäisenä maaliin. Aina on taottu kilpailun johdon toimesta, että kisa päättyy ruutulippuun, jolle tällä kertaa ajoin ennen muuta 7 kärkiporukkaa. No ei mennyt tällä kertaa niin ja tulos oli yhtä kierrosta aiemman kierroksen ajojärjestys, joten tipuin toiseksi. Onneksi ei merkitystä mestaruuskamppailun suhteen.
No, eipä ollut toinen sijakaan lopullinen tulos ensimmäisestä lähdöstä, vaan tulossarakkeeseeni tuli hylkäys. Maaliintulon jälkeen noustessani autosta ulos nostin hieman olkapäällä auton katosta, jotta maavara olisi varmasti sallittu 89mm. Nostolla ei sinällään taida olla käytännön merkitystä muuta kuin henkisellä tasolla. Katsastaja ei tykännyt tästä ja meni pomppimaan 108 kilon vartalollaan auton astinlaudan päälle. Sanoin, ettei tämä nyt noinkaan voi mennä ja katsastaja sanoi, että no nostele sitten autoa minkä haluan. No mittauksessa auto oli sitten hieman liian matala. Auto mittausalustalta sivuun ja odottamaan uusintamittausta muiden autojen mittauksen jälkeen. Odotellessa koitin nykiä jousia pidemmiksi ilman mitään työkaluja. Uusintamittauksessa auton maavara oli sallittu ja totesin mekaanikkoni kanssa, että ilmeisesti mittausalusta on epätasainen, jolta se jo silmämääräisestikin näytti. Kysyimme, että mitäs nyt ja katsastaja sanoi, että homma ok. Poistuessamme katsastusalueelta katsastaja tuli vielä pysäyttämään meidät ja ilmoitti, että autossani on sääntöjen vastainen nopea ohjaus ja että siitä tulisi hylkäys. Väitteensä perustui siihen, että rattini kääntyy alle puolitoista kierrosta ääriasennosta toiseen. Nopeampaa ohjausta ei autossani kuitenkaan ollut, ratin liike vain stoppaa jonkun verran aiemmin muihin autoihin nähden hieman erilaisen ohjausnivelistön takia. Pari tunti myöhemmin jo tulosten oltua hyväksytyt pitkään sain kutsun tuomaritorniin. Siellä ilmoitettiin, että minut hylätään koska olin safety carin poistuttua radalta juuri ennen lähtöviivaa osunut kilpailua johtaneen Kumpulan takapuskuriin. Kumpula laittoi tarkoituksella pienemmän pykälän silmään, jolloin vauhtinsa hidastui ja kun osuin perään löi hän kaasun pohjaan ja sai tehtyä pienen raon heti lähdössä. Lisäksi toisena hylkäysperusteena oli se, että autoni maavara oli muuttunut kahden mittauksen välissä. Tästä kilpailun johdolla oli videoleike, josta tosin oli leikattu pois mm. katsastajan autoni päällä pomppiminen ja luvananto puskureista nostamiseeni. No, ei auttanut vastalauseet eikä mitkään ja hylky siitä sitten tuli. Heti viikonlopun aluksi meiltä koitettiin evätä koko kisaan osallistuminen vedoten siihen, ettemme ole ostaneet runkoamme Suomen maahantuojalta. Säännöissä kun sanotaan, että runko pitää ostaa "viralliselta 600racingin jälleenmyyjältä". Niitä on USA täynnä. No siitä ei hylkyä vielä onnistuttu saamaan aikaiseksi.
Mitään tekemistä hylkäysinnon kanssa tuskin on sillä, että olin ennen kisaa laittanut asiallista kritiikkiä kauden aikana kilpailun johdon toiminnasta johdolle suoraan ja autourheiluliittoon. Eikä varmasti silläkään, että sama kilpailun johto-organisaatio oli pakotettu hyväksymään heidän toimintaansa vastaan tekemäni vastalause neljä ja puoli vuotta aiemmin.
Harmi, että tällä kaudella hienon ja mukavan luokan henki muuttui selkeästi kovemmaksi. No toivottavasti ensi kaudella palataan taas vanhaan mukavaan kilpailemiseen...
Ai niin, viimeisen lähdön tapahtumat vielä... Hylkäyksen myötä jouduin lähtemään ruudusta 34 eikä ollut realistista tavoitella voittoa, ellei sitten esim. safety car tulisi sopivasti radalle. No niin ei käynyt, mutta hyvä mieli jäi viimeisestä lähdöstä kuitenkin. Ihan ensimmäisen lähdön rataennätykseen en yltänyt, mutta alle vanhan rataennätyksen ajoin kuitenkin. Parhaimmillaan taisin ohittaa kierroksella yli viisikin autoa kerralla ja se oli todella nautinnollista. Kärki ajeli kuitenkin suurin piirtein samoja kierrosaikoja ja aivan sinne asti en yltänyt. Maalissa olin kuitenkin kuudentena, joten 12 kierroksen aikana tuli tehtyä 28 ohitusta. Se oli kivaa!!
Kahden edelliskauden mestaruusputki ei siis tänä vuonna saanut jatkoa, vaan tyytyminen oli seitsemänteen sijaan loppupisteissä. Mutta ensi vuonna on taas uusi vuosi ja silloin koitetaan vallata mestaruuspytty takaisin!!
